Marjatta Palasto

5.4.-28.4.2019

Marjatta Palasto: “En etsi uutta, en uutuutta, mutta kyllästyn nopeasti vanhaan. Löydän uuden materiaalin, innostun ja vääntelen sitä aikani, kunnes vastaan tulee uusi materiaali, aine, esine, muoto, idea. En halua muuttaa maailmaa, mutta ei silti paikallaan tarvitse pysyä. Liikun minne mieli vie. En tiedä mihin menen, mutta tiedän, että jos töitteni materiaalituntu on vahva, olen kiinni todellisuudessa-ja maailma muuttuu töitteni myötä, vaikka vain vähän.”

Marjatta Palasto on esittänyt taidettaan melko harvoin viime vuosina. Hän on kuitenkin koko ajan jatkanut ja jatkaa työskentelyään käyttäen jo vuosia häntä kiinnostaneita aiheita ja materiaaleja. Hänen taiteensa lähtökohtana on yleensä materiaalit, joiden ilmaisua, ominaisuuksia ja läsnäoloa hän tutkii teoksissaan. Kumi on ollut vuosien ajan hänen kiinnostuksensa kohteena. Useat hänen teoksistaan ovat reliefejä. Monen teoksen koko vastaa suunnilleen kansainvälisissä kilpailuissa yleisesti käytössä olevan shakkilaudan kokoa. Entisenä naisten shakin Suomen mestarina tämä tuntuu luontevalta. Se on koko ja tila, jonka Palasto tuntee ja hallitsee. Kumin lisäksi Palasto käyttää esimerkiksi puuta ja eri metalleja. Palasto ei ole rajoittanut kiinnostustaan yhteen tyylilajiin vaan liikkuu vapaasti modernismin eri ilmaisusuuntauksissa. Hänen tapaansa rakentaa veistos voisi luonnehtia tasapainoiluksi materiaalien, koon ja muotojen välillä. Tavoitteena on näiden keskinäisen harmonian löytäminen. Siinä on sekä runollisuutta että keveyttä. Kun kaikki osat ovat sopusoinnussa syntyy Palaston taiteen ominaisilme, jota ehkä voisi määritellä itsestäänselvyydeksi, jolloin kaikkien osien on luontevaa olla juuri näin.

Maaretta Jaukkuri